Järjetöntä tunteilua

Nyt on avioliittoamme sitten juhlittukin.
Ja olihan meille huikeat häät.
Oli mahtava huomata, että lähes kaikki kutsutut olivat meidän vuoksemme vaivautuneet matkustamaan pidempiäkin matkoja juhlimaan kanssamme.
Kun näin kaikki vieraamme, tulin niin onnelliseksi, että elämässäni on niin paljon rakkaita ihmisiä.
En meinannut liikutukseltani saada sanotuksi yhtään mitään, vaikka olin aiemmin suunnitellut pitäväni puheen tuosta noin vain. Se typistyi kyynelten myötä aika lyhyeksi, mutta toivottavasti sitäkin tunteikkaammaksi.

Häissämme oli myös ihana huomata olevansa kaikkine kummallisuuksineen hyväksytty.
Kaikki tunsivat meidät ja meidän oudot tapamme.
Ja häämmekin oli ihan meidän näköiset.
Vaikkakin pääorganisaattori-äitini ei läheskään aina ole samoilla linjoilla meidän kanssamme.
Oli suorastaan liikuttavaa huomata, että hän oli ajatellut vain meitä järjestäessään juhliamme.
Hän teki meidän päivästämme kyllä ikimuistoisen.

Nyt kun olemme saaneet kuvamateriaalia juhlistamme.
Huomaan kuvista välittyvän juuri sitä mitä toivoinkin häistämme välittyvän.
Kuvat ovat aitoja, iloisia ja täynnä naurua ja tunnetta.

Sitä monesti unohtaa, miten ihania ihmisiä sitä elämäänsä on saanutkaan.
Ja miten itsestäänselvinä ihmissuhteita välillä pitää.
Muutamat lähiaikojen ihmiskadot ovat varsinkin antaneet ajattelemisen aihetta.
Kyllä läheiset ihmiset pysyy pitämättäkin elämässä, mutta ei se haittaa jos heille muistuttaa välillä kuinka tärkeitä he ovatkaan.
Koska he ovat todellakin sen arvoisia.

Olen saanut nyt oman perheen.
Ja huomaan kuinka onnellinen olenkaan siitä.
Voin aivan aidosti sanoa, että elän unelmaani.
Meillä on hauskaa, se onkin mielestäni onnellisuuden kantavin voima.
Osata pitää hauskaa.
Onkin aivan käsittömätöntä, että olemme kaksi pelleä löytäneet toisemme.
Eihän kukaan täysijärkinen pystyisikään elämään kummankaan meidän kanssa.
Ainahan sitä verrataan järkeä ja tunteita.
Meidän elämämme onkin usein ihan järjetöntä tunteilua.

Niinkuin elämässämme monesti ihan suunnittelemattakin, häämmekin menivät aika fiilispohjalta.
Ja siitäkin saimme onneksi vaan kehuja. Huolimattomat, hetken mielijohteessa tehdyt sähellykset olivatkin niitä juuri meidän näköisiä asioita. Häämme olivat hauskat.

Elämämme on monesti aika säätämistä. Kun molemmat perheen aikuiset elävät hetkessä ja eivät pahemmin murehdi tulevaa, niin se voi aika ajoin tehdä elämästä tässä hyvin kaavoihin kangistuneessa yhteiskunnassa hieman hankalaa. Mutta kun luin vasta ystäväni tilapäivityksestä lainauksen jonkun viisaan ihmisen kirjoituksesta, tulin onnelliseksi. Lainaus meni näin: "Ellisin mukaan psyykkisten häiriöiden keskeinen ongelma on elämän ottaminen liian vakavasti. --- Ihmisen täytyy hyväksyä ihmisyyteen kuuluva loputon irrationaalisuus ja suoranainen typeryys. Sen kauhistelu ei auta mitään. Vanhat tyhmyydet täytyy heittää mielestä jo senkin takia, että uusille täytyy tehdä tilaa."Jes, teemme sittenkin jotakin oikein.
Meidän täysin järjetön elämämme juuri pitää meidät siis täysijärkisinä.