Tekniikan ihmelapset

On se vaan suorastaan käsittämätöntä miten nuo lapset osaavat käyttää kaiken maailman vempeleitä.
Ja vaikka päivittäin väännänkin näiden käyttöajoista varsinkin tuon isomman riiviön kanssa, niin pakko myöntää, että kyllä niistä onneksi on hyötyäkin.

Enkä suoraan sanottuna oikein ymmärrä tätäkään kohua, mitä mediassa ja mammaporukoissa usein käydään. Kielletään siis lapsilta kaiken teknisten välineiden käyttö milloin mihinkin syihin vedoten.
Toki minäkin rajoitan käyttöä omilta lapsiltani siinä missä rajoitan esimerkiksi herkkujen syömistäkin.
En näe tässäkään asiassa sen suurempaa ongelmaa, kohtuukäyttö sallittua aivan niinkuin kaikissa muissakin asioissa. Sama pätee niin aikuisiin kuin lapsiinkin.

Annan siis puhelimeni lasteni käyttöön, siinä on ihan heille ladattuja pelejä ja sovelluksia. Ja Veikko osaa jopa itse mennä lataamaan niitä puhelimeeni tarvittaessa. Annan ottaa kuvia puhelimellani ja annan lasteni olla myös tietokoneella. Tottakai seuraan mitä he siellä tekevät, kun kyse kuitenkin on sen verran pienistä lapsista.
Eihän ne muutenkaan juurikaan yksinään touhuile, lapsiraukoilla on aina äiti hengailemassa mukana. Eivät saa hetkenkään rauhaa. Jos omistaisin sellaisen hienon tabletti tietokoneen, niin todellakin antaisin lasteni sitä käyttää.

Miksi niin harvoin puhutaan näiden laitteiden positiivisista vaikutuksista?
Onhan se ihan huikeaa, mitä he oppivat näiden avulla. Veikko osaa melkein kaikki kirjaimet näppäimistöltä. Samoin hiirellä piirtäminen onnistuu melkein paremmin jo nyt häneltä kuin minulta.
Ja internetistä löytyy todella kehittäviä ajanvietteitä lapsille, niin miksi en antaisi heidän joskus niitten parissa aikaa viettää?

Joo, ei ollut minunkaan aikaan tietokoneita lapsuudessa eikä varsinkaan älypuhelimia.
Käpylehmillä leikkivät minunkin mummoni. Mutta minkä ihmeen takia tänä päivänä pitää leikkiä niille käpylehmillä, kun on kerta tarjolla paljon muutakin. Enhän minäkään millään savumerkeillä viestittele naapurikyliin. Enkä pese pyykkiäni millään pyykkilaudalla.

Jotenkin on kummaa miten varsinkin lasten kasvatuksessa ollaan usein kaikkea kehitystä vastaan.
Lasten mielikuvitushan kuihtuu kokonaan, jos sille antaa puhelimen yhdenkin kerran käteen.
Kyllä minun lapset sulassa sovussa päivänsä viettäävät ulkona kivillä leikkien ja myöhemmin älypuhelimella piirrellen. Se on tätä päivää. Ennen niiden käpylehmäleikkien jälkeen piti mennä navettatöihin tai peltohommiin. Kuinka moni tänä päivänä laittaisi pienen lapsen töihin samoissa mittakaavoissa?
Entisiltä ajoilta muistetaankin vain ne ihanat lasten mielikuvitusleikit ja unohdetaan ne velvoitteet mitä lapsille silloin annettiin. Ja juuri juttelin erään vanhemman rouvan kanssa, niin hän totesi miten arvostaa kovasti tämän päivän kotiäitejä. Ennen tehtiin tusina kakaroita, ja ne vaan selviytyi keskenään. Ei niitten kanssa vietetty aikaa. Isommat lapset hoitivat pienempiä. Tänä päivänä ei voisi kuvitellakaan että kouluikäisen laittaisi edes ilman puhelinta liikenteeseen. Tuskin tätä kehitystä on kukaan vastaan?

Ja jos nyt ajatellaan aikaa hieman eteenpäin, niin kyllähän se on vaan fakta, että tietokonetta käytetään kouluissa ja suurimmassa osassa työpaikoistakin päivittäin. Ilman sitä on suorastaan tiettyjä asioita mahdoton hoitaa. Niin onhan se vähän karhunpalveluskin lapsille, että sulkee nämä laitteet kokonaan heiltä.
Koulussa tulee viimeistään jo takaisku näillä käpylehmälapsille, että hetkinen en pysy muiden lasten mukana.

Olen aina inhonnut sellaista musta-valkoista ajatusmaailmaa, että asiat tehdään joko niin tai näin.
Mitenkään ei voi elää sellaisessa harmonisessa yhteisymmärryksessä asioiden kanssa.
Miksi heti ajatellaan jos näkee lapsen puhelin kädessä esimerkiksi bussissa, että voi kauheaa, tuo lapsi se ei tee varmaan yhtään mitään muuta. Miksi tuo äiti ei anna vaikka jojoa sille leikittäväksi.
Ihan raivostuttaa välillä nämä kommentit, voin lyödä vetoa että se älypuhelin kehittää lastani paljon enemmän kuin joku typerä jojo. Ja siltikin lapseni leikkii kyllä myös silläkin oikein mielellään.
Ja monesti verrataan tv-ohjelmia kirjoihin. Sitäkään en oikein ymmärrä.
Meillä molempia harrastetaan päivittäin.

Ja ihan samalla lailla lapseni odottavat pikkukakkosta kuin iltasaduksi luettavaa kirjaa.
Jos kerta vaihtoehtoja on tarjolla, niin minkä ihmeen takia en niitä antaisi myös lapsilleni?