Nyt kun blogini on vihdoin julkista luettavaa, niin tunnen samaan aikaan mielihyvää rohkeudestani mutta jo nyt muutaman päivän jälkeen huomaan myös ärsyyntyväni jo koko trendistä.
Tämän huomaan todella usein itsestäni ja se on myös välillä todella raivostuttavaa. Kun täytyy aina taistella trendejä ja yleistyksiä vastaan. Nyt kun olen muutaman päivän aikana lukenut aktiivisemmin muiden blogeja, niin huomaan että oma kirjoitusvimmani vaan kasvaa mutta toisaalta koko blogeilu jo ärsyttää.
Yleensä olisin tässä vaiheessa lyönyt hanskat tiskiin ja poistanut koko blogin, mutta jospa nyt tämä minun ikuinen kapinointini olisikin nyt omaa odotettua käyttäymistäni vastaan. Ja jatkan ihan itseni kiusaksi blogikirjoittelua.
On todella raivostuttaa huomata itsessään aina tällaistä erilaisuuden tavoittelua.
Se, että erilaisuus on sitä omaa itseään on tietenkin hyvä asia.
Koen esimerkiksi ulkoisen olemukseni vihdoinkin olevan minua vaikka onhan sekin tavallaan keskisormi pystyssä kulkemista saman ikäisten trendiäitien keskellä.
Toisaalta onhan tatuoinnit tulleet jo niin yleiseksi, että taitaa sellainen äiti olla tänä päivänä kaikista eniten erilainen jolla ei yhtään kuvaa iholla ole.
Mutta sellainen kapinallinen erilaisuushan on maailman hölmöintä.
Nytkin siis meinasin lopettaa kauan haaveissa olleen blogin vaan ja ainoastaan sen vuoksi, että minähän en halua kulkea trendien mukaan. Minä olen niin oman tieni kulkija, että eihän minun sovi mitään trendipellejen blogeja kirjoitella.
Monet kapinani tuovat onneksi postiivisia muutoksia elämääni.
Yksi uusin kapinoinnin aiheuttama muutos on Tupperware urani.
Kuka olisi ikinä uskonut minun olevan joskus Tupperware konsulentti?
En minä ainakaan.
Siinäkin taustalla on varmaan tietty uhma, halu näyttää että kyllä tällainenkin tatuoitu irokeesipäinen mamma nenärenkaineen voi menestyä Tupperware konsulenttina.
Ja näin olen tehnyt, olen saanut aivan loistavan harrastuksen josta saan vielä rahaakin.
Esittelyissä saan kuulla pelkästään positiivista palautetta niin esittelyistäni kuin ulkoisesta olemuksestani.
En ole ehkä se halutuin konsulentti hartaasti uskovaiseen kotiin, mutta veikkaan että olen laajentanut Tupperwaren käyttäjäkuntaa oman habitukseni avulla.
Työstähän tämä änkyröinti välillä käy, mutta kyllä se tiettyä väriäkin elämään tuo.
Ainakin lähipiirilleni. Koskaan ei voi tietää mitä minä seuraavaksi keksin.
En voi antaa varoituksia läheisilleni etukäteen, koska en tiedä niitä itsekkään.
Ja pakkohan se on myöntää, että tykkäänhän minä olla esillä.
Pidän siitä, että minut tunnistetaan kadulla. Pidän siitä, että jään ihmisten mieleen.
Oli se mieleenpainumisen syy mikä tahansa, niin pidän siitä. Minut on huomattu :)
Tykkään siitä, että saan kesken päivän vaihtaa lävistyspihdit tupperwaren kippoon.
Erilaisuuttahan se on sekin.
Mutta jatkamalla tätä blogiani niin toimin taas omien odotusten vastaisesti.
Joten minähän sittenkin kapinoin kirjoittamalla tätä \m/
Huh en siis olekkaan trendipelle vaan erilainen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti