Noniin, nyt lähtee blogini siis vihdoinkin käyntiin :)

Uskalsinhan minä vihdoinkin.
Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni jo yli kolme vuotta sitten.
En koskaan sitä laittanut julkiseksi....ja olin melko varma, että tässäkin käy niin.
Mutta saimpas rohkeutta tehdä tämä.

Edelleen en tiedä mihin suuntaan alan blogiani pitämään.
Sen päätöksen nyt tein, etten anonyymisti kirjoita, joten näin toivon blogini olevan rehellisempi ja aidompi.

Olen monesti miettinyt minkälaista blogia haluaisin pitää,
mutta nyt kun olen sen vihdoinkin avannut...niin olenkin ihan sormi suussa.
En osaa päättää mikä olisi blogini päätarkoitus?

Laittaa vähän elämääni paperille näin nykyaikaisessa muodossam, se kai se on.
Olen koko ikänä kirjoitellut eräänlaisia muistiinpanoja elämästäni.
Purkanut tavallaan asioita sillä tavalla. Itse kutsun näitä kirjoituksia kirjeiksi..
Usein ne on tarkoitettu vain minulle, enkä ole niitä kirjoitusvaiheessakaan aikonut lähettää kenellekkään.
Olen todella tempperamenttinen ihminen ja monesti asioiden päämäärät ja varsinkin ratkaisut jää kaiken sen hölönpölön jalkoihin, kun alan keskustella ihmisten kanssa asioista. Etenkin jos kyse on jostain negatiivisesta. Näin asiat jäävät paitsi selvittämättä myös vaivaamaan minua.
Joten kirjoittaminen auttaa siinä. Kun kirjoitan asioita paperille, niin tulee väkisinkin ajateltua asioita joista kirjoittaa. Ja usein myös tajuaa miten hölmöjä nämä dramatiikkaa aiheuttaneet asiat olivatkaan. Ei ne maailmaa kaataneetkaan.

Monesti riittää, että kirjoittaa ongelmat, ärsytyksen aiheet ja kaikki pohdittavat asiat ylipäänsä ylös.
Asiat tuntuu sen jälkeen aika helpoilta usein.
Joskus joutuu kirjeen lähettämään esimerkiksi miehelleni.
Näin hoidan siis myös parisuhdettamme. Ja olen huomannut sen oikeasti olevan hyvä keino meille kahdelle tulisielulle. Me emme varmaan koskaan saisi mitään hankalaa asiaa muuten käytyä läpi.
Joten suosittelen muillekkin räjähdysvaarassa oleville ihmisille kokeilemaan kirjoittamista.
Ja pääasiahan se on, että jotenkin asiat tulee selvitettyä. Jotkut puhuu, jotkut huutaa, jotkut pitää mykkäkoulua ja jotkut ratkaisee asiat sitten kirjoittamalla. Lopputulos sama.
Minulla on niin kova ääni, että ihan hieno homma että minulle tämä kirjoittaminen tuo sen avun.
Naapuritkaan varmasti pitää tästä tyylistä enemmän :)