sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Aitoa elämää?

Bloginurinaa jälleen...
Juttelin erään ystäväni kanssa blogeista yhtenä päivänä. Ja hän sanoi aika osuvasti, että hänen muutamat ystävänsä pitävät kulissiblogia. Hymähdin silloin ajatukselle tosi elämän täydellisistä naisista.
Nyt kun olen muutaman päivän sen jälkeen taas seikkaillut blogien maailmassa, huomaan törmääväni yhä useammin tällaisiin kulissiblogeihin.

Blogeihin joissa hehkutellaan ihanaa elämää, maailman kilteimpiä lapsia, ihanaa kotia, kaikkea täydellisessä elämässä olevia asioita.
Minäkin toki pidän elämästäni, omistan ainakin silloin tällöin maailman kilteimmät lapset.
Kotinikin on hmmm ainakin meidän näköinen :)
Ja ei parisuhteessanikaan kovin pahasti asiat voi olla, jos me häitä tässä suunnitellaan.

Olen aina nähnyt punaista, jos huomaan ihmisten pitävän jotain roolia yllä.
Jokaisella on tietynlaiset käyttäytymisroolit eri tilanteissa. Ja niitä minä kutsun ihan käytöstavoiksi.
Ei aina tarvitse tuoda sitä omaa mielipidettään esille varsinkaan ventovieraitten ihmisten kanssa. 
Jos mielipiteelläsi ei ole juurikaan mitään merkitystä tilanteeseen, 
niin onko se pakko sanoa vain loukatakseen toista?
Mielestäni voi vain vaikka nätisti hymyillä olematta mitään mieltä asioista.
Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata käyttäytyä tilanteiden vaatimalla tavalla.
Se ei mielestäni tee ihmisestä epäaitoa.
Minusta yksi parhaimmista elämänohjeista jonka olen oppinut ja jota perheemme murrosikäisellekkin vasta opetin: Jos ei ole mitään positiivista sanottavaa, niin älä sano mitään.

Epäaitoa mielestäni on, että mielipiteitä vaihdellaan eri tilanteissa ja/tai eri ihmisten seurassa.
Ja että huudetaan pääpunaisena lapsille puistossa ja samalla kirjoitetaan facebook statukseen: Ihanaa kesäpäivää viettämässä lasten kanssa sydän, sydän!

En missään nimessä pidä aitona ainaista valittamistakaan. Se saa minut ihan yhtälailla näkemään punaista kuin tämä ainainen hehkuttelukin. Sekin on tietynlainen tyyli elää. Kun mikään ei koskaan ole hyvin.

Tämä sosiaalinen media on tuonut elämämme kaikkien nähtäviksi.
Ainahan tällaisia kulisseja on pidetty, muistan omasta lapsuudestanikin maininnat: Mitä ne nyt kylillä ajattelee milloin mistäkin? Ja kun kylille ihmiset puhuu sitä ja tätä.
Nyt nämä kylän ihmiset vaan ovat lisäksi facebookissa, blogeissa jne.

Mutta onko se oikeasti niin tärkeää mitä ne ihmiset ajattelee?
Jos oma elämäsi ei mielestäsi ole julkaisukelpoista sellaisenaan, niin eikö sille kannattaisi tehdä jotain mieluummmin kuin kiillotella kulisseja?







1 kommentti:

nanni kirjoitti...

Ihana! Puhut niin asiaa. Itsekin olen sitä tässä muutamien tuttavien keskuudessa huomannut että niitä tietty kulisseja pidetään yllä.. kaikki on aina hyvin ja täydellisesti ja päivät mitä aurinkoisempia. Pyh ja Pah vaikka todellisuus on ihan toista. Tietty niitä iloisia ja töydellisyyttä hipovia päiviä on mutta tuskin aina sentään. Mutta on ihanaa että maailmassa on vielä niitä aitojakin ihmisiä :)