lauantai 1. kesäkuuta 2013

Uskallanko vihdoinkin?

Toteutankohan tässä nyt pitkään haaveena ollutta asiaa...oman blogin perustamista?
Saa nähdä, teenkö tästäkään julkista?

Toisaalta minua kihelmöi ajatus asioiden julkisuudesta, mutta usein huomaan silloin kirjoittavani provosoivammin. Ja silloin asioiden sävy ja jopa tarkoitusperä saa erilaisen suunnan.
Ja en ole siis aivan varman mitä suuntaa haluaisin blogissani olevan.

Minua myös kiehtoo se, että julkaisisin asioita tunnistettavasti.
Helpoin tiehän olisi kirjoittaa anonyymista asioista. Näin voisi tuota provosointiakin turvallisemmin harjoittaa, mutta ehkä minua kuitenkin kiehtoo enemmän se, että jos en nyt varsinaisesti nimelläni kirjoita asioita, niin kirjoittaisin kuitenkin tunnistettavasti.

Kuka minä sitten olen? Miksi haluan kirjoittaa teille?
Elämästäni löytyisi paljon jaettavaa, ainakin omasta mielestäni.
Minusta yksi suuremmista kohteliaisuuksista oli todella hyvän ystävän ilmaisu noin vuosi sitten. Televisiossa oli juuri pyörinyt tämä ohjelma Iholla. Siinä seurattiin viiden erilaisen naisen elämää videopäiväkirjan avulla. Ystäväni totesi minulle, että minun pitää siihen hakea. Olisi kuulemma niin huippua seurata ajatuksiani tässä hullunmyllyssä :)
Toinen kuvaava tapahtuma oli vastoittain. Toinen ystävänä soitti minulle, että toimittaja haluaisi tehdä juttua Meidän perhe-lehteen. He etsivät perhettä jotka olisivat jotenkin omituisia. Meistä tehtiin juttu :)

Onko se sitten jotain myöhäistä tai jopa ikuista kapinointia jotain vastaan?
Halu shokeerata aina jotenkin, olla omalla tavallaan esillä jo pelkällä olemassa olollaan.
Itse selitän esimerkiksi tietyt ulkonäölliset valitani omanlaisena laiskuutena.
En jaksa enää tässä iässä tuhlata aikaani vääränlaisiin ihmisiin, en jaksa tutustua turhaan ihmisiin, joiden kanssa ei sitten olekkaan mitään yhteistä. Oma ulkoinen habitukseni karkoittaa tietynlaiset ihmiset heti ympäriltäni ja näin vältyn noiden pinnallisten ihmisten aiheuttamalta ajanhaaskaukselta.
Joten ehkä tämä muiden mielestä kapina onkin vain laiskuutta?

Joku voisi toki ajatella noita edellämainittuja tapahtumia vähemmin imartelevina, mutta minä pidin niitä kohteliaisuuksina. Kertookahan sekin jotain meistä?

Jos minulle olisi viisi vuotta sitten ennustaja sanonut näin: Olet viiden vuoden päästä kahden lapsen kotiäiti, asut Oulussa, olet Tupperware konsulentti ja suunnittelet tulevia syksyhäitä. Huh huh, ei ikinä tulisi näin tapahtumaan. Mutta tässä elämä nyt on ja nautin siitä enemmän kuin koskaan.

Kuka siis olen?
Olen kaikkea tuota edellämainittua ja paljon enemmän :)

1 kommentti:

Riika kirjoitti...

Jenni, oot huippu \o/