torstai 16. tammikuuta 2014

Positiivisuusko pe#seestä?

Tämän ihanaisen internetin ja sosiaalisen median myötä ihmisten käyttäytyminen ja varsinkin sen puute on tullut jotenkin liian julkiseksi. En voi ymmärtää, että miten paljon ilkeitä ihmisiä maa päällään kantaa.
Ja vielä vaikeampaa minun on ollut sulattaa esimerkiksi facebookin ilkeilyjä, koska siellä kuitenkin kirjoitellaan omilla nimillä. Pitääkö ihmiset jotenkin verkossa tehtyjä kommentteja vähäpätöisimpinä kuin kasvotusten sanottuja?
Minusta se on jopa ehkä suurempi loukkaus. Harkitumpi satuttaminen.
Kasvotusten sitä itsekkin tulistuu jossain tilanteissa niin, että sanoo mitä sylki suuhun tuo.
Mutta kirjoittaessasi sinä mietit mitä kirjoitat. Harva meistä on niin pikakirjoittaja, että voisi sanoa että kirjoitimpa suutuspäissäni nopeammin kuin ajattelin. Ja kirjoituksista jää vielä pysyvämpi jälkikin.
Ja miten voi ajatella niin, että kirjoittamalla voin toki näin ilmaista mielipiteeni, mutten koskaan sanoisi noin päin naamaa.

Kyllä, kulutan liikaa aikaani lukemalla keskutelupalstoja ja saan varmaan jollain tasolla niistä myös potkua elämääni, koska mitä kärkkäämmin menevä keskuteluketju, sitä tiiviimmin minä sitä seuraan.
Eli haluankin uskoa, että nämä ilkeät kirjoittajat ärsyttävät tahallaan näillä kirjoituksillaan, eivätkä oikeasti näin ajattele. Selvästi provosoivat kirjoitukset kyllä aika usein huomaa, mutta eiväthän ihmiset nyt niin paljon voi
kaivata hupia elämäänsä, että jokaiseen asiaan ollaan negatiivista kommenttia laittamassa.
Aina jossain vaiheessa nämä keskustelut kuitenkin lopettavat naurattamasta minuakin.
Enkä nyt todellakkaan puhu kirjoitetun tekstin väärinymmärtämisistä vaan selkeistä negatiivisista jopa loukkaavista kirjoituksista.

Miksi negatiivisista asioista muistetaan aina mainita? Jos saat huonoa palvelua jossain tai jokin tuote on osoittautunut huonoksi, aika monet antavat palautetta asiasta ja palauttavat huonon tuotteen kauppaan.
Mutta kuinka monesti postiviivisesta kokemuksesta muistaa palautetta antaa.
Minusta on ihana antaa kehuja ja positiivista palautetta.
Ja tietenkin minusta on myös mahtava sitä itse saada.
Onhan se toki totta, että negatiiviset kommentit huomataan helpommin ja niistä kehkeytyy usein hyvinkin mielenkiintoisia viestiketjuja ka keskusteluja, mutta miksi positiivisita asioista ei saada koskaan niin suurta haloota?

Tänään perhekahvilassa sain kuulla kiitosta siitä, kuinka kohteliaaksi olen lapseni kasvattanut. Ja kyllähän se piristi niin hurjasti väsynyttä kotiäitiä, että jaksaa taas pitkälle tämän yhden lauseen voimilla.
Melkein itkin onnesta.
Ajatelkaa noin suuri merkitys voi positiivisella lauseella olla?
Voi vaan kuvitella, miten pahaa mieltä negatiivinen kommentti voi aiheuttaa.

En ole koskaan pitänyt itseäni negatiivisena ihmisenä ja monesti löydän ikävistä asioistakin jotain hyvää.
Mutta tämänpäiväinen saamani postiivinen palaute muistutti minua myös eilisestä kohtauksesta.
Veikon jumppakerhon jälkeen pukeutumishuoneessa oli joukko noin 12 vuotiaita tyttöjä. Noin kymmenen tyttöä kovaäänisesti siinä nauroi ja piti hauskaa. Yksi tytöistä istui hiljaa kauempana muista. Näyttivät kaikki olevan samanlaisissa asusteissa, joten samaa porukkaa oli tämä yksinäinenkin tyttö.
Häntä katsottiin halveksuen ja silmiäpyöritellen heitettiin jotain tyhmää juttua hänelle.
Minäkin kiinnitin sitten tähän yksinäiseen tyttöön huomioni, niin huomasin hänen olevan todella sievä tyttö. Sievin tyttö heistä kaikista. Ja hän oli myös ainut joka venytteli ja selvästi valmistautui alkaviin treeneihin. Minua niin harmittaa, etten sanonut tälle yksinäiselle surullisella tytölle, että miten sievä hän on. Toivonkin, että viikon päästä saan siihen uuden mahdollisuuden.

Olenkin päättänyt, että entistä enemmän kiinnitän huomiota positiivisen palautteen antamiseen.
Jokainen joka on hyvää palautetta saanut omasta käyttäytymisestään, ulkonäöstään, työstään tai mistä hyvänsä, tietää miten hyvältä se tuntuu. Onkin ihan suorastaan kummallista, että sitä hyvää oloa niin harvoin muistetaan jakaa eteenpäin.

Jos negatiivisuus tarttuu, niin haluan uskoa vahvasti, että myös aidolla positiivisuudella olisi samanlainen vaikutus.


3 kommenttia:

Tiitu kirjoitti...

Heippa Jenni! Luin sun blogia ja ihan huippu. Jatka ihmeessä. Pisti oikein itseäkin miettimään oma blogi kun on aika monta kuvaa mukana jutuissa. Ehkä ei tarvis niin paljon. Ja ihana Martta kuvassa <3 niin pikkuinen vielä. Nähdäänpä perhekahvilassa kun tuut seuraavan kerran! -T

Jenni Pörhö kirjoitti...

Moi!
Sinun innoittamani elvytin blogini henkiin :)

Kiitos!

Ja nähdään kahvilassa viimeistään silloin pikkujouluissa.

Tiitu kirjoitti...

Ihana kun innostuit taas! :) oli kiva nähdä pikkujouluissa ja soitellaan ens vuoden puolella jos treffattais!