tiistai 4. kesäkuuta 2013

Vasta kolmas postaukseni ja päästään eritteiden ihanaan maailmaan.

Jeee, hurraa ja huikeat aplodit!
Martta 1v 4kk vihdoinkin teki ekan pissansa pottaan.
En olisi koskaan uskonut miten iloisia asioita pissa-kakka asiat ovatkaan.
Kaikkihan toki tietävät miten pieruhuumori toimii aina. Veikkaan, että salassa oma äitinikin naureskelee pieruille vaikka väittääkin muuta :)

Tämän aamuinen pissailoittelu oli suuri tapahtuma senkin vuoksi, ettei pikku rinsessani juurikaan ole osoittanut mitään mielenkiintoa pottaa kohtaa. Ainakaan sen varsinaiseen käyttötarkoitukseen.
Kiva sinne on leluja viedä, laittaa päähän, seisoa sen päällä ja jopa Veikon asioinnin jäljiltä yrittää käsiä pestä siellä. Toimiihan se toki noihinkin käyttötarkoituksiin vallan mainiosti, mutta jospa tästä iloittelusta tulisi päivittäistä tästä eteenpäin.

Lasten kanssa oppii myös sietämään aika paljon asioita. Ei ole niin justiinsa, jos omallakin paidalla on puklua tai räkää. Ja monesti huomaan kauhukseni niistäväni lasteni nenät kädellä ja etsiväni epätoivoisesti räkä kädessä jotain paperia mihin sen pyyhkiä. Ja viime talvena valtavassa mahatautiepidemiassa huomasin uskomotonta taitoa sukeltaa ajoissa oskennusken alle. Osasin jo ilmeistä päätellä milloin keneltäkin lentää oksennus ja tiesin valmistautua syöksymään suihkun alle ettei vain oksennusta menisi sängylle, sohvalle jne.
Tyytyväisin olin siis silloin, kun olin saanut kaiken napattua itseeni. Namii!

Palatakseni viiden vuoden takaiseen ennustajaistuntoon, en olisi ikinä uskonut että kerta toisensa jälkeen vapaaehtoisesti toimisin oksennusämpärinä.

Niin iloinen asia kuin tämä tyttäreni pottakokemus onkin, niin hieman kauhulla odotan kuivaksiopettelua.
Tuoreessa muistissa on nimittäin Veikon vastaava kehitysvaihe.
Vaikka jälkeenpäin ajateltuna Veikko oppi todella helposti kuivaksi, niin tuntui se ikuisuudelta silloin opetteluvaiheessa. Kaksi sohvaa meni vaihtoon, tuoleja ja lattioita pestiin pissalla monta kertaa päivässä.
Ja yksi lempimuistoistani oli yöllinen hiki. Koska perhepedin ihanuus sai hieman negatiivista makua, kun pissakarkailujen vuoksi lakanamme alla oli sellainen järkyttävän hiostava muovifrotee. Heräsin hikisenä talvipakkasöinäkin. Mutta taas jälkeenpäin ajatellen ehkä se hiki oli parempi vaihtoehto kuin herätä niissä muissa mahdollisissa eritteissä.

Kekseliäisyys myös lisääntyy lasten kanssa. Tarpeeksi monet tuolit ja sohvat pissattuna, päätin että Veikko Pörhö ei istu enää mihinkään ilman tyynyä. Se tyyny kun on huomattavasti helpompi tuikata pesukoneeseen, kun sohva. Ja Veikko kyllä kiltisti oppikin tämän tyynyn päällä istumisen ja itse muisti laittaa sen kehottamatta aina alleensa. Pitkään kuivana olleenakin Veikko saattoi kysysä minulta, että äiti saanko istua ilman tyynyä?

Mutta näinä helteillä voin kertoa, että en tasan virittele muovitettua froteeta minnekkään.
Joten siinä mielessä ei kyllä haittaa, että Martta vasta opettelee tätä  jaloa taitoa.
Jotenkin kahden lapsen kanssa nämä pissa lätäköiden siivoamiset ei kauheesti innostakkaan.

Nyt olen siis näköjään blogini suunnankin valinnut. Kolman kirjoitus ja pissa, kakka, räkä ja oksennus tuli mainittua. Kauhunovelliako tässä väsään? En kun sehän onkin mun elämää :)






2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jee! Hyvä Martta .) Voidaankin pitää tytöille joku potta boot-camp :D S, kun vaan haluaisi vaan seistä potassa. Nyt sinne tullut kaksi kertaa vahingossa pissakin...

Unknown kirjoitti...

Meilläkin tämä taputtelu jatkui tänään aamulla.
Toinen pissa pottaan, siitä se lähtee :)

Ja oikein Martta innoissaan odotteli tätä, heti alkoi hihkumaan, kun lirinä alkoi :)