keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Saastuttajan tunnustus!

Kirjoitanko ärsyttääkseni ihmisiä?
Minulta kysyttiin tänään näin. Jäin ihan miettimään asiaa...

Toki myönnän, että tykkään provosoida ihmisiä ja kirjoituksillanikin sitä teen jossain määrin.
Ja olishan se melko tylsää luettavaa, jos kylmiä tieteellisiä faktoja vaan kirjoittelisin.
Tunteella kirjoitetut jutut usein myös herättävät tunteita, myös sitä ärsytystä.

Kyllä, kirjoitan siis tunteistani. Omasta elämästäni ja sen tuomista ärsytyksistä.
Aiheeni eivät ole hakemalla haettuja vaan tiettyjen keskusteluiden tai lehtijuttujen aikaansaamia tunteenpurkauksiani. Yksi ilta olin ajatellut kirjoittaa jotakin tänne ja huomasin istuvani tyhjää näyttöä tuijottaen usean minuutin ajan. Purskahdin nauruun ja sanoinkin miehelleni, että täähän alkaa jo tuntua työltä.
Kun väkisin yritin juuri blogiani päivittää.

Tämän jälkeen kirjoittaminen on tuntunutkin taas vaan vapaalta. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu.

Kirjoitanko siis ärsyttääkseni ihmisiä vai kirjoitanko purkaakseni omia ärsytyksiäni.
Näen asian siis todellakin niin, että tämä on oma terapia muotoni.
Ja ilmainen vielä ja veikkaisin vielä että todella toimiva!
Saatan viettää useammankin päivän kotosalla, jolloin ainoat keskustelu kumppanini ovat kaksi alle neljävuotiasta lasta. Vaikka mielenkiintoa ei näistä keskuteluista puutu, niin kyllä näiden ajatusten purkaminen paperille on ollut odotettua enemmänkin terapeuttista.

Monesti ihmiset pitävät minua alkuun ärsyttävänä, se usein johtuu myös siitä, etten jaksa alkaa uusien ihmisten kanssa väittelemään arjen asioista. Ja usein näissä kotiäitiympyröissä tuntuu, että juuri tällaisia vastakkaisasetteluja oikein haetaan. Saadaan ne omat kiksit elämään tappelemalla kasvatusmetodeista ja omista näkemyksistä asiassa kuin asiassa.
Nyt lehtien palstoilla kohutaan näistä ostoskärryissä matkustelevista lapsista.
Ja omankin mammapalstani sivuilla tämä herätti kiivasta keskustelua.
En ole koskaan ymmärtänyt sellaista musta-valkoista ajatustyyliä.
Miksi asioissa on vaan ne kaksi puolta. Miksi pitää olla jostakin asioista jyrkästi jompaa kumpaa puolta?

Minä olen se saastuttaja-äiti, joka on joskus lapsensa nostanut sinne ostoskärryjen kärryosaan.
Enkä suoraan sanottuna ole edes tiennyt että tämä olisi kiellettyä.
Ostoskärryjä säilytetään monissa kaupoissa ulkotiloissa, niin en ole koskaan ajatellut niiden olevan tai edes kuuluvan olla sieltä hygieenisimmästä päästä. Enkä usko, että kovinkaan moni on saanut näistä lasten saastuttamista kärryistä jotakin infektiota. Kyse on siis jälleen kerran vaan esteettisistä asioista.
Kyllä minäkin jättäisin kärryn ottamatta, jos siinä olisi pohja kurassa, mutta en todellakaan miettisi sitä sen enempää. Enkä varsinkaan ärsyyntyisi.

Törmäsin myös keskusteluun aiheesta, että lapsien täytyy osata käyttäytyä kaupassa niin, ettei niitä tarvitse nostella "turvaan" mihinkään kärryihin. No voin kertoa, että aina ei mene niinkuin on suunnitellut. Ja vaikka pidänkin omiani lapsia suhteellisen hyväkäytöksisinä, niin ovathan ne lapsia ja ei niiltä voi odottaa aina ihan armeijamaista käytöstä. Ja en todellakaan hyväksy huonoa käytöstä julkisilla paikoilla enkä myöskään kotona. Ei siis tarkota sitä, etten välittäisi lasteni käytöstavoista jos tinttaan sen kauhukakaran säilöön sinne kärryihin, että saan pakolliset ostokseni ostettua. Ei, en koeta päästä tällä tavoin helpommalla.
Tilanteeseen ei vaan ole ollut silloin muuta ratkaisua. Hoidan usein ostokset yksin lasten kanssa, enkä voi tehdä niinkuin lehtijutussakin ohjeistettiin, että vie huonostikäyttäytyvä lapsi autoon. Saisin melko varmasti sosiaaliviranomaiset kimppuuni, jos meidän letukassa kakara yksin pää punaisena huutaisi.

Minun on jotenkin oikeasti vaikea uskoa, että kaikki nämä vastustajat jotka kirjoittavat hyvin käyttävistä lapsistaan eivät koskaan tule sellaiseen tilanteeseen, että joutuvat joustamaan periaatteistaan.
Lasten kanssa nyt elämä on hieman hektistä ja niinhän se kuuluukin olla. Ne on vasta raakileita.
Ei niiden mielestäni pidä osata käyttäytyä aikuisen lailla. Ja vaikka minua kuinka välillä tympii se tottelemattomuus ja järjetön uhma. Niin silloin voin vain hiljaa mielessäni yrittää edes miettiä, että ihanaa lapseni luottavat minuun he kokevat turvalliseksi raivota minulle. He ovat lapsia. Samalla toki lasken mielessäni kirosanojen lomassa siihen kymmeneentuhanteen.

Onneksi nyt parhaillaan elämämme tuolta osin vaihetta, jolloin toinen lapsista pysyy siinä lapsille tarkoitetussa paikassa kärryissä ja toinen tykkää roikkua kärryissä ihan kaikkien sallimilla alueilla.
Joten olisin voinut ohittaa tämän lehtijutun helposti, koska ei kosketa meidän tämänhetkistä elämää.
Mutta en malttanut olla hiljaa....joten kai minä siis kirjoitan myös ärsyttääkseni? Räyh \m/

8 kommenttia:

Mari kirjoitti...

En muuten ole ikinä ennen ajatellutkaan, että likaantuvathan ne kärryt ulkona seistessäänkin, vaikka ennen olin täysin vastaan lapsia kärryissä... Nyt avautuikin ihan uusi ajatusmaailma tuonkin jutun suhteen. Täytyypä selailla blogiasi tarkemminkin :)

Unknown kirjoitti...

Bloggailun ihanuus onkin, että sitä saa myös omaan elämäänsä uusia näkökulmia :)

Kiva, että löysit blogini ja lähdempä tästä vastavierailulle sinun sivuille :)

Unknown kirjoitti...

Herättipä tämä kirjoitus mukavasti säpinää :)

Jännästi oli kommentoitu myös sitä, että kun marketeissa myydään esim vaatteitakin, niin se uusi vaate likaantuu näiden rapapentujen takia ja joutuu heti pesemään kotona uuden vaatteen.
Eikö nämä ihmiset oikeasti tajua, että joku hikikainalo on hyvin todennäköisesti sovittanut sitä hänen upouutta paitaansa kaupassa jokatapauksessa. Sellainen ei siis haittaa, mutta se rapa kauluksessa on raivoamisen arvoinen asia?

Anonyymi kirjoitti...

Ooo! Mun on ihan pakko tällasena kemikaalihörhönä muistuttaa myös että ne kaupoissa olevat kamppeethan on yleensä tehy ja tuotu laivalla toiselta puolelta maapalloa ja ne on pitänyt homeen/koinsuojata ja ties mitä muutaki tököttiä tuutata ennen paketointia... niin ite todellakin pesen ne kaupasta ostetut vaatteet ennenku päälleni laitan. o_O
Kärryasiaan en osaa oman muksun kannalta vielä muta sanoa ku että ite muistelen penskana nauttineeni kovastikkin satunnaisista kärryajeluista. Jos jollain alkaa keittään tollasesta asiasta niin oiskohan sen ärsytyksen takana joku ihan muu asia.
-Sini

Unknown kirjoitti...

Hyvä Jenni �� mie oon niin samaa mieltä!ihme nipotusta!minä kuletan lapsia siinä kärryssä jos niin on tarpeen.enkä häpeä yhtään!

Veera kirjoitti...

No määhän tässä nyt oon se pahis, kun sen keskustelun aloitin tuolla mammapalstalla. Omasta puolestani voin sanoa, että en tykkää siitä, että likaisia ulkovaatteita ja kenkiä laitetaan kärryihin, joihin minä lapan ruokani paketeissa, jotka menee sieltä paskasista kärryistä jääkaappiin. Toki niitä kärryjä säilytetään ulkona eikä ne oo mitään puhtaita, mutta onko niitä pakko paskoa lisää? Ja kirjotin kyllä moneen kertaan sinne fb:kiinkin, että on poikkeustilanteita, jolloin mun mielestä tuo on ihan ok, mutta aika monesti näkee sitä, että ne lapset lykätään sinne kärryyn suoraan ovella ihan normaalikäytäntönä lasten kuljetukseen. Ja kun monesti ne lapset on aika isojakin.

Lasten ei tarvi osata käyttäytyä aikuisten lailla, mutta pitää niiden osata kuitenkin käyttäytyä. Minä käyn paljon kaupassa yksin lasten kanssa, mutta vielä ei ainakaan ole tullut eteen tilannetta, että lapsia ois tarvinnu laittaa sinne tavaraosaan. Pienempi istuu siinä istumaosassa ja isompi kävelee. Kyllähän se välillä kiukuttelee, mutta siinäpä kiukuttelee. Mää pärjään sille kyllä, vaikka en sitä sinne kärryyn laittaiskaan.

Korostan vielä, että mulle tää ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys, ja niinku monesti siellä toisaalla sanoinkin, niin on poikkeuksia jolloin tuo on ihan ok. Elämä ei oo meille muillekaan aina niin mustavalkoista kuin ehkä sinä joskus luulet. Keskustelua käydään ja niissä tuodaan esille yleensä se oma mielipide, joka on jokaisella vähän erilainen ja harva meistä on sellasia, jotka ei yhtään missään mielipiteessään jousta. Minä en ainakaan. Lisäksi tuossa nettikeskustelussa on se vika, että siinä helposti ymmärretään väärin, kun tekstiä on kuitenkin helpompi tulkita väärin kuin puhetta.

Unknown kirjoitti...

Eihän tässä hyviksiski ja pahiksiksi tarvitse alkaa kenenkään.
Ja minusta on juuri tämän bloggailun ja sosiaalisen median ideakin se, että käydään eri mielipiteitä läpi. Ja tottakai täällä tulee kärkkäämmin otettua kantaa asioihin kuin kasvotusten. Mutta en minä mitään syntipukkeja hae koskaan. Jos ei kukaan koskaan aloittaisi keskusteluja, niin eihän näissä foorumeissa olisi mitään järkeä.

Minusta on hienoa, että Veera tuot asioita esille ja aloitat asioista keskusteluketjuja. Melko tylsää olisi muuten mammapalstoillakin, jos siellä vaan poskihampaista ja ilmavaivoista juteltaisiin.

Enkä todellakaan uskokkaan että mustavalkoista elämää vietät sinäkään :)

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen totaalisesti missannut tän skandaalin?! Kiva kirjotustyyli sulla. Jotain ajattelemisen aihetta, mä tykkään.