keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Turhuuksien laatikot

On jo heinäkuu ja minä olen pitänyt luvattoman pitkän tauon kirjoittamisessa.
Ensin huomasin mökillä ollessani kirjoittavani pitkästä aikaa ihan paperiin ihan oikeilla kynillä.
Niin olin saanut hyvän koukun tähän hommaan. Mutta sitten huomasin jo hävittäneeni nämä muistiinpanoni muutaman päivän päästä. Todennäköisesti ukki oli sytyttänyt niillä saunaa....hyvä niin, koska saunominen on ihanaa!

Nyt olemme kotona jälleen...vaikka ei tämän pitänyt enää olla meidän koti.
Miedän piti asua jo ihanassa remontoidussa rivitalo neliössä. Ja minun kummitytön piti tulla lomailemaan meille, kohta alkaisi Pekan loma ja tässä vaiheessa tavarat olisivat jo olleet hyvin paikoillaan ja ah...suunnittelisimme tulevia syksyhäitä.

PUM...paluu todellisuuteen.
Muutto siirtyi, kummitytön loma piti perua, Pekan kesäloma vaihtui sairaslomaan ja en ole ajatustakaan kerennyt uhrata häillemme.
Asumme siis edelleen remontoimattomassa kolmiossamme ja ettei nyt ihan menisi mukavuudenhaluiseksi tämä asuminen. Niin olemme pakanneet kaikki tavaramme kätevästi pahvilaatikoihin ja jätesäkkeihin.
Onkin todella kätevää ensinnäkin väistellä niitä, varoa mikä laatikko kaatuu kenenkin päälle.
Kun koko perhehän kirjaimellisesti hyppii seinillä täällä. Ruoanlaittakin on hieman haasteellista, koska en edelleenkään ole löytänyt laatikkoa jossa on esim purkinavaaja.

Jokaisella meillä on noin kolme vaatekertaa, jota yritän pestä ja kuivatella käyttöön ajoissa.

Uudesta ihanasta asunnosta olivat entiset asukkaan tehneet remontoitavan yksilön.
Ja nyt tässä jännitellään miten kauan joudumme harrastamaan tätä tetristä täällä.

Toki kun ajattelee positiivisia asioita, niin pääsemme juuri remontoituun ja siivottuun asuntoon muuttamaan viimeistään kuun lopussa. Ja onhan tässä hieman tällaista leirielämän makua ihan kotona ollessa....joten menkööt nyt sitten tämä kesä näin.
Ja on tässä jo tullut huomattua miten vähällä sitä tulee toimeen.
Mitä ihmettä minulla on noissa kymmenissä laatikoissa, jos kerta pystytään lasten kanssa elämään näillä muutamilla ei-pakatuilla tavaroilla?
Tarvitsemmeko oikeasti kymmeniä vaatekertoja kaappeihin jos pidämme vain niitä yksijä ja samoja aina?

Olisikohan siis aika todella käydä läpi omistamiaan tavaroitaan.
Vaikka olevinaanhan minä niin teinkin jo ennen pakkaamista.
Miksi lapsillamme on järkyttävä määrä leluja, jos ne eivät edes kerkiä leikkiä niillä?
Oman kaappini siivosinkin jo ennen laatikoihin pakkaamista ja tuloksena oli melkein kolme jätesäkillistä vaatetta kierrätykseen. Huh huh...ja voin kertoa että vieläkin jäi turhaa laatikoihin laitettaviksi.
En pidä itseäni materialistini mutta keräilijä luonnetta minusta ikävä kyllä löytyy.
Tykkään säilyttää tavaroita sillä ajatuksella, että minä teen tuosta vielä jotain kivaa.
Tämänkin vaatteen saisi pienellä vaivalla tuunattua kivaksi.
Ja tästä rikkonaisesta laukusta saisi materiaalia vaikka mihin.
Rikkonainen avainkaappi on odottanut jo kaksi muuttoa minun inspistä tuunata siitä eräänlainen korunaulakko kylpyhuoneeseen. Edelleen pakkasin siis tämän risan avainkaapin uuteen kotiin meneväksi.
Nyt kun täällä laatikojen välissä poukkoilen, niin kadun kaikkia näitä jättämiäni tavaroita.
Nyt olisi aikaa niitä karsia edelleen pois, mutta eihän täällä voi purkaa niitä enää mihinkään.

Joten jää taas tämä vaihe uuteen kotiin ja siellä käy varmasti niin, että ne jää jonnekkin kaappien takaosiin odottamaan sitä kuuluisaa inspiraatiota.

Pitäisikö minun nyt tehdä jälleen kuuluisa TEE-lista?
Se on yksi loistavimmista päähänpistoistani....ainakin se ideana on aivan loistava.
Teen nimittäin muutaman kerran vuodessa listan tekemättömistä asioista.
Ja laitan sen jääkaapin oveen. Kun olen jonkun asian saanut tehdyksi, vedän viivan tehdävän yli.

Päätän joka kerta, että kaikki listan asiat on tehtävä meni niihin sitten vaikka vuosi.
Usein hirveän innostuksen saaneena viivoja alkaakin tulemaan tehtävien ylle.
Mutta sitten listaan jää aina viivaamattomia asioita ja kun sama lista on useamman kuukauden ajan siinä jääkaapin ovessa kestona aukonut päätäni minulle. Heitän sen tylysti roskiin.
En ole koskaan saanut kaikkia TEE-listan tehtäviä tehdyksi.

En aio luopua tästä listastani vieläkään, vielä minä joku päivä teen sellaisen listan johon saan vetää kaikkien asioiden päälle viivan tehtyn merkiksi :)





2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mulla ei kyllä toimis tollanen Tee-lista ku mähän jättäisin jo alunperin siihen kirjottamatta ne asiat joiden eteen joutuis ponnistelemaan tai joiden eteen pitäis nähdä normaalia enemmän vaivaa.. Nimim. imuri-seisoo-keskellä-lattiaa-toista-viikkoa-ja-ainoa-joka-on-sitä-käyttänyt-on-Joona-7v. :D

Unknown kirjoitti...

Mie kyllä karskin rehellisesti kaikki ongelma-kohdat saan listattua paperille. Mutta yleensä ne samat asiat seisoo siinä paperissa yliviivaamatta siinä vaiheessa kun suutuspäissäni sen listan roskiin ruttaan.
Mutta jospa tekisinkin seuraavan kerran sellaisen listan, jonka tiedän pystyväni toteuttamaan kerrankin alusta loppuun.
Lista tyyliin tähän:
- soita ystävälle
- käy kylässä
- askartele
- leivo herkkuja
- kutsu vieraat herkuttelemaan
- osta jotain kivaa itsellesi

Tuollaisen listan loppuunsaattaminen olisi aika paljon mukavampaa kuin niiden normaalisti listalla olevien asioiden kanssa tuskailu.
Toisaalta, tuollaisen listan asiat muistaa kyllä tehdä muistuttamattakin :)